Loistavan, ellei parhaan nettisarjiksen käsikirjoittaja, Rob Balder, ranttaa wikipedian editori-hygienisteistä:
http://www.erfworld.com/2011/04/a-little-rage-rant-to-break-up-my-afternoon/
Tutustuin itsekin kyseisen sivun poistamiseen liittyvään keskusteluun osoitteessa http://en.wikipedia.org/wiki/Wikipedia:Articles_for_deletion/MystiCon#MystiCon
Enemmän kiinnostuneiden kannattaa lukea sivua itse. Keskustelun muka varsinainen aihe jonkun Mysticonin wikisivujen kohtalosta on epäolennaista. Olennaista on ymmärtää osapuolten todelliset motiivit. Seuraavassa jotain poimintoja ja niiden herättämiä ajatuksiani.
"There is a minority of Wikipedia editors who go around nominating articles for deletion and eviscerating verifiable, neutral information that other people went to great effort to collect. A great deal of useful information has been removed from Wikipedia by such people, and it's the main reason I stopped being an active editor a few years ago. This is yet another example of that. I do not pretend to know what motivates this crusade against sharing knowledge, but let's do what we can to discourage it. It's not good for Wikipedia, it's not good for the people who use Wikipedia, and it's not good for this article."
Kyse ei ole siitä, että deletoiminen olisi niin helppoa, sillä vaikka se onkin, nämä vigilantet ovat valmiita vaikka kuinka pitkiin ja uuvuttaviin väittelyihin saadakseen tahtonsa läpi. Normijamppa on siellä kuitenkin vain kirjoittaakseen artikkelin, ei käymässä eksistentiaalista lopputaistelua.
"The creators of that article are launching a facebook campaign to get people to come over here and respond on their behalf. I, personally, don't care one way or the other whether they have a wiki but this is blatantly going against WP's TOS. "
Mietin vaan, että ketä varten sitä wikipediaa sitten tehdään, jos yleisön mielipiteen huomioonottaminen sotii käytäntöjä vastaan?
"And everyone is yet to answer what is actually notable about this convention? why is it important unlike the rest? What is its claim to fame? Newspaper articles basically stating there was a convention and people attended it for once is not really establishing notability. The references establish that its a real convention and with the canvassing that has occured it is obvious, but beyond this they do nothing unless we are suddenly going to include every convention that appears in a newspaper that most people probably wipe thier arse with (like most local papers). All I'm seeing here is canvassing and the usual inclusionist (wikipedia is a directory...not.) shitter arguements that appear on most AFDs." «l| Promethean ™|l»
Promethean esimerkiksi kuuluu wikipedian vandalismin vastaiseen yksikköön. Miksipä kukaan muuten kuin paremman wikipedian puolesta käyttäisi aikaansa toisten tekemien sivujen deletoinnin puoltamisen kaltaiseen vapaaehtoistyöhön?
QOTD: "What Wikipedia is not, however, is a sandbox for a bunch of people who need a better hobby to go on a power trip and delete articles and information just because it doesn't meet their standards of relevance. The fact that so many of Wikipedia's editors are the kind of losers that spend hours refreshing the recent changes page just so they can swoop down on anything that displeases them and undo someone else's work for what are basically petty reasons is the reason that real experts are so loathe to touch Wikipedia. tl;dr some of you people need to get a life and stop messing with everyone else's shit."
Lopuksi
Nythän on niin, etten ole koskaan osallistunut wikipedian toimintaan millään tavalla, eikä tämä varmastikaan muutu. Tuo Mysticonin sivunkin kanssa on ihan sama, että onko sitä vai ei. Rakastan oikeassa olemista, eikä siitä tule mitään muiden kanssa. Tämä ajankohtainen aihe vaan sattuu olemaan erinomainen esimerkki hyvän ja pahan ikuisesta taistelusta.
tiistai 5. huhtikuuta 2011
lauantai 2. huhtikuuta 2011
Space
Koska ihmisten välinen verkko on yhteiskunta, ja tuo verkko toimii jatkuvasti enenevissä määrin sähköisten toimijoiden välityksellä, ei voi olla hyvästä alistua hyväntahtoisen Jumalasuunnittelijan näkemykseen siitä miten tämä yhteiskunta toimii.
90-luvulla suosittun tavan kirjoittaa omat kotisivut ainakin viittä eri html-tägiä käyttämällä kanssa yhteistä olisi itsenäisyys. Kuitenkin selvästi ihmiset ovat valmiita luopumaan itsenäisyydestään helppokäyttöisyyden mahdollistaman monipuolisemman käytön vuoksi, koska vaikka pitkälle tuotteistettu verkkopalvelu onkin hyvin ehdottomasti rajattu toiminnallisuudeltaan, rajaa kuitenkin kykenemättömyys periaatteessa rajoittamattoman työkalun käyttöön sen käytön todellisia käyttömahdollisuuksia.
Hyvä käytettävyys ei kuitenkaan edellytä keskusjohtoisuutta, vaan pelkästään hyvää suunnittelua. Meillä voi olla solidi perusprotokolla johon voidaan pultata mitä tahansa palikoita, jotka sitten voivat keskustella ainakin toisten samanlaisten palikoiden kanssa. Tallentaminen voitaisiin toteuttaa hajautetusti useammalle eri palvelimelle. Paskat palikat tuskin saisivat suurta suosiota, koska niitä ei olisi mikään pakko käyttää.
Käyttäjän näkökulmasta olennaista on, no, hänen näkökulmansa, eli miten hän näkee kaiken sen tiedon, minkä vastaanottamiseen hänellä on mahdollisuus. Tai olennaisemmin; miten hän näkee olennaisen tiedon näkemättä epäolennaista. On ehdottoman välttämätöntä ratkaista tietotulvan ongelma. Toinen tärkeä yksityinen funktio on tietenkin mitä tietoa itse julkaisee. Tiedolla tässä tarkoitetaan tietenkin kaikkia digitaalisia medioita, eikä pelkästään onelinereitä.
Miksi esimerkiksi kiinnostavaakin aihetta käsittelevän foorumiviestiketjun seuraaminen on mielekästä vain päivittäin seuraamalla ja silloinkin yleensä vain jos myös itse osallistuu keskusteluun? Vai lukeeko joku uudelle foorumille eksivä muka vanhoja viisitoistasivuisia viestiketjuja näiden sisältämien ikuisen viisauden jalokivien tähden? irkkilogeista taitaa olla turha puhua, eikä kovin monella taida olla käyttöä vuoden takaisille facebook-seinälogeille.
Kyse ei kuitenkaan ole siitä, etteikö alavirrassa olisi enää mitään arvokasta, vaan siitä, ettei sitä löydä sieltä. Kaikista on mukava selailla valokuva-albumeita, mutta kuinka moni jaksaa kahlata 3000 kuvan kuvakirjastoa läpi? Ei vittu yksikään järkevä!
Tiedon hallinnan ongelma on osa koko inhimillisen tilan hahmottamisen ongelmaa, sitä enemmän, mitä enemmän se inhimillinen tila löytyy koneelta. Siksi on välttämätöntä ratkaista tämä ongelma osana sähköisen viestinnän kokonaisratkaisua.
Normaalisti ihmiset vastaanottavat tietoa, prosessoivat sen ja lähettävät relevanttia tietoa eteenpäin. Tämä on myös hermosolun periaate. Ihmiskunta muodostaa täten valtavan aivon, vanhan kunnon ryhmämielen. Toiset ihmiset ovat onnistuneet kiinnittämään tuntosarvensa paremman tiedon lähteille kuin toiset. Jotkut ovat parempia prosessoimaan tai jopa tuottamaan tietoa ilmeisen tyhjästä. Kummassakin tapauksessa hyöty realisoituu vasta kun tieto kyetään viemään ulos ymmärrettävässä ja houkuttelevassa muodossa niin, että sen vastaanottaa mahdollisimman moni. Erityisesti mahdollisimman moni mahdollisimman monen kuuntelema, ns. supersolu.
Kuitenkaan mikään viestintäväline ei kovin hyvin tue tiedon valikoivaa poimintaa. Lukemalla foorumia voit yrittää poimia lempikirjoittajiesi aloittamat ketjut tai hyppiä muiden kirjoittajien viestien ylitse. Facebookissa voit piilottaa tyhmien ihmisten feedit. Irkissä voit olla vain fiksujen ihmisten kanavilla. Jotkut uudet keskustelukanavat mahdollistavat äänestyspohjalta parhaiden kommenttien buffaamisen muiden viestien jäädessä vähitellen unholaan kannatuksen puutteesta. Ihan hyviä yrityksiä, mutta vaikka joistakin noita vois sanoa, että ne toimii, ei mistään taida voida sanoa, että toimii vaivattomasti. Jokainen viesti pitää kuitenkin katsoa, että kiinnostaako se, mikä on tehotonta. Jokainen peukku pitää antaa erikseen. Jokaista tyhmää kommenttia pitää dissata joka ikinen kerta. Ei maailmaa tällä tavalla valmiiksi saada!
90-luvulla suosittun tavan kirjoittaa omat kotisivut ainakin viittä eri html-tägiä käyttämällä kanssa yhteistä olisi itsenäisyys. Kuitenkin selvästi ihmiset ovat valmiita luopumaan itsenäisyydestään helppokäyttöisyyden mahdollistaman monipuolisemman käytön vuoksi, koska vaikka pitkälle tuotteistettu verkkopalvelu onkin hyvin ehdottomasti rajattu toiminnallisuudeltaan, rajaa kuitenkin kykenemättömyys periaatteessa rajoittamattoman työkalun käyttöön sen käytön todellisia käyttömahdollisuuksia.
Hyvä käytettävyys ei kuitenkaan edellytä keskusjohtoisuutta, vaan pelkästään hyvää suunnittelua. Meillä voi olla solidi perusprotokolla johon voidaan pultata mitä tahansa palikoita, jotka sitten voivat keskustella ainakin toisten samanlaisten palikoiden kanssa. Tallentaminen voitaisiin toteuttaa hajautetusti useammalle eri palvelimelle. Paskat palikat tuskin saisivat suurta suosiota, koska niitä ei olisi mikään pakko käyttää.
Käyttäjän näkökulmasta olennaista on, no, hänen näkökulmansa, eli miten hän näkee kaiken sen tiedon, minkä vastaanottamiseen hänellä on mahdollisuus. Tai olennaisemmin; miten hän näkee olennaisen tiedon näkemättä epäolennaista. On ehdottoman välttämätöntä ratkaista tietotulvan ongelma. Toinen tärkeä yksityinen funktio on tietenkin mitä tietoa itse julkaisee. Tiedolla tässä tarkoitetaan tietenkin kaikkia digitaalisia medioita, eikä pelkästään onelinereitä.
Miksi esimerkiksi kiinnostavaakin aihetta käsittelevän foorumiviestiketjun seuraaminen on mielekästä vain päivittäin seuraamalla ja silloinkin yleensä vain jos myös itse osallistuu keskusteluun? Vai lukeeko joku uudelle foorumille eksivä muka vanhoja viisitoistasivuisia viestiketjuja näiden sisältämien ikuisen viisauden jalokivien tähden? irkkilogeista taitaa olla turha puhua, eikä kovin monella taida olla käyttöä vuoden takaisille facebook-seinälogeille.
Kyse ei kuitenkaan ole siitä, etteikö alavirrassa olisi enää mitään arvokasta, vaan siitä, ettei sitä löydä sieltä. Kaikista on mukava selailla valokuva-albumeita, mutta kuinka moni jaksaa kahlata 3000 kuvan kuvakirjastoa läpi? Ei vittu yksikään järkevä!
Tiedon hallinnan ongelma on osa koko inhimillisen tilan hahmottamisen ongelmaa, sitä enemmän, mitä enemmän se inhimillinen tila löytyy koneelta. Siksi on välttämätöntä ratkaista tämä ongelma osana sähköisen viestinnän kokonaisratkaisua.
Normaalisti ihmiset vastaanottavat tietoa, prosessoivat sen ja lähettävät relevanttia tietoa eteenpäin. Tämä on myös hermosolun periaate. Ihmiskunta muodostaa täten valtavan aivon, vanhan kunnon ryhmämielen. Toiset ihmiset ovat onnistuneet kiinnittämään tuntosarvensa paremman tiedon lähteille kuin toiset. Jotkut ovat parempia prosessoimaan tai jopa tuottamaan tietoa ilmeisen tyhjästä. Kummassakin tapauksessa hyöty realisoituu vasta kun tieto kyetään viemään ulos ymmärrettävässä ja houkuttelevassa muodossa niin, että sen vastaanottaa mahdollisimman moni. Erityisesti mahdollisimman moni mahdollisimman monen kuuntelema, ns. supersolu.
Kuitenkaan mikään viestintäväline ei kovin hyvin tue tiedon valikoivaa poimintaa. Lukemalla foorumia voit yrittää poimia lempikirjoittajiesi aloittamat ketjut tai hyppiä muiden kirjoittajien viestien ylitse. Facebookissa voit piilottaa tyhmien ihmisten feedit. Irkissä voit olla vain fiksujen ihmisten kanavilla. Jotkut uudet keskustelukanavat mahdollistavat äänestyspohjalta parhaiden kommenttien buffaamisen muiden viestien jäädessä vähitellen unholaan kannatuksen puutteesta. Ihan hyviä yrityksiä, mutta vaikka joistakin noita vois sanoa, että ne toimii, ei mistään taida voida sanoa, että toimii vaivattomasti. Jokainen viesti pitää kuitenkin katsoa, että kiinnostaako se, mikä on tehotonta. Jokainen peukku pitää antaa erikseen. Jokaista tyhmää kommenttia pitää dissata joka ikinen kerta. Ei maailmaa tällä tavalla valmiiksi saada!
Etsintä
Internet ei ole täynnä, vaan se on tyhjä.
Miksi samat blogit, tsätit, foorumit, postilaatikot ja facebookit pitää katsoa läpi uudestaan ja uudestaan vartin välein siltä varalta, että niihin olisi tullut jotain? Sitä tuntee olevansa kuin kerjäläinen, joka kiertää samat pajatsojen palautusluukut siltä varalta, jos joltakulta olisi vaikka unohtunut markka sinne kulmaan. Kuitenkaan juuri koskaan ei löydä mitään kiinnostavaa. Sittenkin kun siellä parhaalla foorumilla on uusi viesti, huomaa skippaavansa kappaleita sitä lukiessa.
Paskaa, paskaa, tylsää, paskaa.
Ehkäpä en siis olekaan tekemässä tuota ainaista kierrosta löytääkseni jotain arvokasta. Koska en varmaankaan odota löytäväni sellaista. Varmasti olisin jo aikaa sitten vaihtanut maisemaa, jos tälläinen olisi tarkoitus.
Entä jos teen tätä varmistaakseni, ettei minulta menisi jotain arvokasta ohitse juuri silloin kun en huomaa?
Entä jos menettämisen pelko on suurempi kuin saavuttamisen halu?
Miksi samat blogit, tsätit, foorumit, postilaatikot ja facebookit pitää katsoa läpi uudestaan ja uudestaan vartin välein siltä varalta, että niihin olisi tullut jotain? Sitä tuntee olevansa kuin kerjäläinen, joka kiertää samat pajatsojen palautusluukut siltä varalta, jos joltakulta olisi vaikka unohtunut markka sinne kulmaan. Kuitenkaan juuri koskaan ei löydä mitään kiinnostavaa. Sittenkin kun siellä parhaalla foorumilla on uusi viesti, huomaa skippaavansa kappaleita sitä lukiessa.
Paskaa, paskaa, tylsää, paskaa.
Ehkäpä en siis olekaan tekemässä tuota ainaista kierrosta löytääkseni jotain arvokasta. Koska en varmaankaan odota löytäväni sellaista. Varmasti olisin jo aikaa sitten vaihtanut maisemaa, jos tälläinen olisi tarkoitus.
Entä jos teen tätä varmistaakseni, ettei minulta menisi jotain arvokasta ohitse juuri silloin kun en huomaa?
Entä jos menettämisen pelko on suurempi kuin saavuttamisen halu?
Asema
Miksi kenelläkään pitäisi olla oikeutta mihinkään asemaan?
Pitäisikö äitiyslomalle jäävällä ministerillä olla oikeus palata äitiysloman jälkeen ministerin tehtäviin? Pitääkö tällä välillä sijaisena toimivan ministerin luopua ministeripaikastaan siksi, että paikka ikäänkuin kuuluu hänen edeltäjälleen? Miten niin kuuluu? Samalla periaatteellako, miten tyhjä tuoli kuuluu sille, kuka siinä viimeksi istui?
Mikä asema edes on? Eikö esimerkiksi ministeri ole olemassa palvellakseen yhteiskuntaa suorittamalla tiettyjä tehtäviä. Miksi ketään muuta kuin asemaansa rakastavia pitäisi ylipäätään edes kiinnostaa, kuka sitä hommaa hoitaa, kunhan se hoidetaan? Asema voi olla myös tietty työtehtävä jossakin yrityksessä. Onko niin, että tällöinkin aseman haltijalla on oikeus asemaansa yli kenenkään muun.
Miksi muuten pitäisi puhua ihmisen oikeudesta asemaansa, ellei asemasta itsestään ole tullut tärkeämpää kuin asemaan liittyvien tehtävien suorittamisesta? Eikö varmasti muuten olisi niin, että kuka tahansa kykenevä voisi tehdä työn ja se olisi kaikille sama.
Koska kansanedustajan asemaan voi päästä vain sijoittumalla 200. parhaan joukkoon koko suomen kattavissa mestaruuskilpailuissa, eikö se tee siitä erityisen himoitun aseman samasta syystä kuin vaikkapa olympiakullasta? Kansanedustajan työhön liittyvät kysymykset lienevät toissijaisia. Kyky olla samaa mieltä riittävän monen kanssa riittää muodolliseksi pätevyydeksi tehtävään.
Pitäisikö äitiyslomalle jäävällä ministerillä olla oikeus palata äitiysloman jälkeen ministerin tehtäviin? Pitääkö tällä välillä sijaisena toimivan ministerin luopua ministeripaikastaan siksi, että paikka ikäänkuin kuuluu hänen edeltäjälleen? Miten niin kuuluu? Samalla periaatteellako, miten tyhjä tuoli kuuluu sille, kuka siinä viimeksi istui?
Mikä asema edes on? Eikö esimerkiksi ministeri ole olemassa palvellakseen yhteiskuntaa suorittamalla tiettyjä tehtäviä. Miksi ketään muuta kuin asemaansa rakastavia pitäisi ylipäätään edes kiinnostaa, kuka sitä hommaa hoitaa, kunhan se hoidetaan? Asema voi olla myös tietty työtehtävä jossakin yrityksessä. Onko niin, että tällöinkin aseman haltijalla on oikeus asemaansa yli kenenkään muun.
Miksi muuten pitäisi puhua ihmisen oikeudesta asemaansa, ellei asemasta itsestään ole tullut tärkeämpää kuin asemaan liittyvien tehtävien suorittamisesta? Eikö varmasti muuten olisi niin, että kuka tahansa kykenevä voisi tehdä työn ja se olisi kaikille sama.
Koska kansanedustajan asemaan voi päästä vain sijoittumalla 200. parhaan joukkoon koko suomen kattavissa mestaruuskilpailuissa, eikö se tee siitä erityisen himoitun aseman samasta syystä kuin vaikkapa olympiakullasta? Kansanedustajan työhön liittyvät kysymykset lienevät toissijaisia. Kyky olla samaa mieltä riittävän monen kanssa riittää muodolliseksi pätevyydeksi tehtävään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)