Space

Koska ihmisten välinen verkko on yhteiskunta, ja tuo verkko toimii jatkuvasti enenevissä määrin sähköisten toimijoiden välityksellä, ei voi olla hyvästä alistua hyväntahtoisen Jumalasuunnittelijan näkemykseen siitä miten tämä yhteiskunta toimii.


90-luvulla suosittun tavan kirjoittaa omat kotisivut ainakin viittä eri html-tägiä käyttämällä kanssa yhteistä olisi itsenäisyys. Kuitenkin selvästi ihmiset ovat valmiita luopumaan itsenäisyydestään helppokäyttöisyyden mahdollistaman monipuolisemman käytön vuoksi, koska vaikka pitkälle tuotteistettu verkkopalvelu onkin hyvin ehdottomasti rajattu toiminnallisuudeltaan, rajaa kuitenkin kykenemättömyys periaatteessa rajoittamattoman työkalun käyttöön sen käytön todellisia käyttömahdollisuuksia.

Hyvä käytettävyys ei kuitenkaan edellytä keskusjohtoisuutta, vaan pelkästään hyvää suunnittelua. Meillä voi olla solidi perusprotokolla johon voidaan pultata mitä tahansa palikoita, jotka sitten voivat keskustella ainakin toisten samanlaisten palikoiden kanssa. Tallentaminen voitaisiin toteuttaa hajautetusti useammalle eri palvelimelle. Paskat palikat tuskin saisivat suurta suosiota, koska niitä ei olisi mikään pakko käyttää.

Käyttäjän näkökulmasta olennaista on, no, hänen näkökulmansa, eli miten hän näkee kaiken sen tiedon, minkä vastaanottamiseen hänellä on mahdollisuus. Tai olennaisemmin; miten hän näkee olennaisen tiedon näkemättä epäolennaista. On ehdottoman välttämätöntä ratkaista tietotulvan ongelma. Toinen tärkeä yksityinen funktio on tietenkin mitä tietoa itse julkaisee. Tiedolla tässä tarkoitetaan tietenkin kaikkia digitaalisia medioita, eikä pelkästään onelinereitä.

Miksi esimerkiksi kiinnostavaakin aihetta käsittelevän foorumiviestiketjun seuraaminen on mielekästä vain päivittäin seuraamalla ja silloinkin yleensä vain jos myös itse osallistuu keskusteluun? Vai lukeeko joku uudelle foorumille eksivä muka vanhoja viisitoistasivuisia viestiketjuja näiden sisältämien ikuisen viisauden jalokivien tähden? irkkilogeista taitaa olla turha puhua, eikä kovin monella taida olla käyttöä vuoden takaisille facebook-seinälogeille.

Kyse ei kuitenkaan ole siitä, etteikö alavirrassa olisi enää mitään arvokasta, vaan siitä, ettei sitä löydä sieltä. Kaikista on mukava selailla valokuva-albumeita, mutta kuinka moni jaksaa kahlata 3000 kuvan kuvakirjastoa läpi? Ei vittu yksikään järkevä!

Tiedon hallinnan ongelma on osa koko inhimillisen tilan hahmottamisen ongelmaa, sitä enemmän, mitä enemmän se inhimillinen tila löytyy koneelta. Siksi on välttämätöntä ratkaista tämä ongelma osana sähköisen viestinnän kokonaisratkaisua.

Normaalisti ihmiset vastaanottavat tietoa, prosessoivat sen ja lähettävät relevanttia tietoa eteenpäin. Tämä on myös hermosolun periaate. Ihmiskunta muodostaa täten valtavan aivon, vanhan kunnon ryhmämielen. Toiset ihmiset ovat onnistuneet kiinnittämään tuntosarvensa paremman tiedon lähteille kuin toiset. Jotkut ovat parempia prosessoimaan tai jopa tuottamaan tietoa ilmeisen tyhjästä. Kummassakin tapauksessa hyöty realisoituu vasta kun tieto kyetään viemään ulos ymmärrettävässä ja houkuttelevassa muodossa niin, että sen vastaanottaa mahdollisimman moni. Erityisesti mahdollisimman moni mahdollisimman monen kuuntelema, ns. supersolu.

Kuitenkaan mikään viestintäväline ei kovin hyvin tue tiedon valikoivaa poimintaa. Lukemalla foorumia voit yrittää poimia lempikirjoittajiesi aloittamat ketjut tai hyppiä muiden kirjoittajien viestien ylitse. Facebookissa voit piilottaa tyhmien ihmisten feedit. Irkissä voit olla vain fiksujen ihmisten kanavilla. Jotkut uudet keskustelukanavat mahdollistavat äänestyspohjalta parhaiden kommenttien buffaamisen muiden viestien jäädessä vähitellen unholaan kannatuksen puutteesta. Ihan hyviä yrityksiä, mutta vaikka joistakin noita vois sanoa, että ne toimii, ei mistään taida voida sanoa, että toimii vaivattomasti. Jokainen viesti pitää kuitenkin katsoa, että kiinnostaako se, mikä on tehotonta. Jokainen peukku pitää antaa erikseen. Jokaista tyhmää kommenttia pitää dissata joka ikinen kerta. Ei maailmaa tällä tavalla valmiiksi saada!